maanantai 15. syyskuuta 2014

Mielipide: Labradorinnoutajat ja näyttelyt

Ajattelin tässä postauksessa hieman avata omia mielipiteitäni näyttelyistä.
Eli lukijoille on varmaankin käynyt selväksi, etten ole näyttelyitä vastaan, ainakaan kovin paljoa. Omista koirista Riemu on ainoa, joka on käynyt näyttelyissä. Ja sekin vain kahdessa. Ollaan kyllä menossa luultavasti vielä ensi kesänä uudelleen :)
Luultavasti tulen toistamaan itseäni tätä raapustaessa, mutta minkäs teet :D

Riemu Ristijärvellä, c. Suvi Heino
Alotellaampas vaikka näin näyttelyistä yleensä:

Näyttelyt pelkästään ei ole mun mielestä koiran harrastus. Se on enemmänkin omistajan harrastus. Koska en siis nää syytä, miksi se koira vapaaehtoisesti juoksisi ympyrää ja antaisi vieraiden ihmisten lääppiä sitä. Tosin, eihän ne koirat varmaan esim. tokoilekkaan vapaaehtoisesti.
Ei siinä siis mitään pahaa ole, jos koira käy pelkästään näyttelyistä, mutta omasta mielestäni mitään rotua ei ole pelkästään siihen tarkoitettu.
Omilla koirillani, ei nykyisillä, eikä tulevilla, tule näyttelyt koskaan olemaan ykkösharrastuksena.

Kun ajatellaan näyttelyiden "oikeaa" tarkoitusta, eli jalostuksen eteenpäin viemistä ulkonäön, ja osittain myös käytöksen osalta, niin tällä hetkellä se ei ehkä vastaa sitä, monenkaan rodun osalta.

Jos näyttelyissä pitäisi palkita kauniita/komeita, rodunomaisia koiria, miksi siellä palkitaan koiria, jotka eivät voi hengittää, tai koiria, jotka eivät pystyisi joko rakenteensa tai jonkun muun jalostuksellisen syyn takia enää alkuperäistyöhönsä? Tuohon kysymykseen en itsekkään tiedä vastausta, enkä aio sitä tässä tuon enempää edes avata.

Tähän voisin laittaa lainauksena hyvän ystäväni mielipiteen keskustelumme tuloksena
Keskustelimme siis näyttelyistä, mitä mieltä, hyvä vai huono asia jnejne.
"hyvä että huono. saadaan ns virallisia näkökulmia ja mielipiteitä koiran rakenteesta ja siitä miten esim kasvattajan kasvatustyö on onnistunut siihen standardiin labbikseen verrattuna. ainoana harrastuksena olemisessa ei mun mielest oo mitään vikaa jos kaikki muut asiat on hoidos, liikunta, ruoka, virikkeet jne. kyllähän jotku harrastaa tokoakin ainoana harrastuksena, miksei näyttelyitäkin voisi. labbis ei mun mielestä ole näyttelykoira, enemmän mä keskittyisin sen kanssa sinne metsälle. tietty hyvät näyttelytulokset on aina extraa, mutta mitä järkeä siinä loppujen lopuksi on jos sä kierrät joka ikisellä tuomarilla että saat sun koirasta jonkun ropin?? no ei mitään.
ne on vaan yhden ihmisen mielipiteitä rakenteesta, sillä näyttelyissä ei arvioida luonnetta tai arkitaitoja. ne on vaan koiramaailman missikisat"

Tuohon kommenttiin palaan vielä myöhemmin tämän postauksen aikana.

Näyttelyt ja niiden vaikutus jalostukseen

Niin, no mitenkäs ne näyttelyt nyt vaikuttaakaan siihen jalostukseen? Jos kasvaattajat osaavat löytää koirista ne hyvät ja huonot puolet itsekkin, eivätkä vain luota sokeasti tuomareiden arvioihin, niin luulisihan sitä, että esim. juuri labradori käyttökoirana on jatkossakin käyttökoira. Vai meneekö se niin?

Jos koiranet näyttää, että koira on käynyt useasti näyttelyissä, ja se on saanut sieltä EH-ERI ja ERIn kera myös SA:ta, sertiä jnejne, mutta se ei pääse edes taipumuskokeesta läpi, onko se silloin jalostuskelpoinen koira? Tokihan koira voi toimia metsällä ilman taippareitakin, mutta epätodennäköistä se on, jos koiranetin tuloksissa lukee NOU- tai NOU0. (toki asioihin vaikuttaa asiat ja joskus kaikki ei vaan mene putkeen, tiedän kyllä sen, enkä luota sokeasti taipparituloksiin, kun omaltanikaan ei niitä vielä löydy, eikä varmaan ennen ensi kevättä tule löytymäänkään.)
Mitäs annettavaa sellaisella noutajalla on rodulle, joka ei jostain syystä omaa taipumuksia/viettiä, tai halua tehdä sitä mihin se on tarkoitettu? Omasta mielestäni ei mitään.

Labradori ei ole missään tapauksessa täysin näyttelykoira. Sen kuuluisi olla toimiva apu metsästyskäytössä. Sellaisten koirien jalostus, joilla ei ole mitään halua noutaa/tuoda tavaroita tmv. omistajalle/ohjaajalle, ei ole minusta oikein, koska nehän(yleensä siis emät) periyttää toimintojaan pennuille. Jos olisin kasvattaja, yrittäisin jalostaa mahdollisimman terveitä ja toimivia koiria. Ulkonäkö(=näyttelyissä pärjääminen) olisi minulle toissijainen asia, vaikkakin näyttelyissä luultavasti tulen koirieni kanssa käymään. Se yksi näyttelyarvostelu on vain sen yhden ihmisen mielipide koirasta. Tässä voisin viitata ystäväni kommenttiin, "...saadaan ns. virallisia näkökulmia ja mielipiteitä koiran rakenteesta ja siitä miten esim. kasvattajan kasvatustyö on onnistunut" <- tuossa on ehkä päällimmäinen syy, miksi esim. Riemu on käynyt/tulee käymään näyttelyissä(samaan menee toisaalta myös oma toiveeni saada koirasta ulkopuolisen ihmisen arvio).

Parantuuko koirien käyttöominaisuudet ja ulkonäkö sitten näyttelyiden ansiosta? Mielestäni ei. Labradoreissa arvostetaan minusta hieman kyseenalaistettavia koiria. Kärjistettynä(ja osittain vitsillä); miten koira, jolla on yhtä paljon luustoa ja nahkaa, kuin elefantilla, pystyy työskentelemään koko päivän vaihtelevassa maastossa? Vs. koira, jolla on sopivan kevyt, mutta silti tarpeeksi vahva luusto, sopivasti nahkaa ja turkkia.
Kumman tyyppisen koiran jalostaminen kannattaa enemmän? No ei periaatteessa kummankaan, jos sillä ei ole mitään annettavaa rodulleen, mutta jos ajatellaan tervettä rakennetta ja ulkomuotoa, sekä hyviä käyttöominaisuuksia, niin mieluummin kääntyisin alla olevassa kuvassa oikean puoleiseen koiraan.
Kuvassa olevien koirien kuvat löytyy nimellä hakemalla googlestakin. 

GCh BPISS Doukare's Cut In Stone//DKBRCH Thirsgaards Tjegge











Näyttelyiden tarkoitus labradoreille

Näyttelyissä on tuomaripeliä, aina. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kyllä ne kaikki tuomarit tietää, kenen koirat pärjää. Ja useimmat tuomareista eivät edes yritä silloin muuttaa tätä asiaa, esim. palkitsemalla erityyppisiä koiria, kuin muut tuomarikollegat.

Omasta mielestäni näyttelyiden tarkoitus labradoreille on pitkälti se, että sieltä saadaan se ulkopuolisen arvio omasta koirasta/kasvateista jne. Riemulla on 2 EH:ta junioriluokasta. Mielestäni se on meille jo huikea saavutus, koska molempiin näyttelyihin ollaan lähdetty asenteella, jos sieltä nyt sen H:n saisi :D
Labradorinnoutaja ei vaan ole sellainen true näyttelykoira, ainakaan minulle. Sitä en voi kieltää, jos jollekkin on.
Jos ei pysty tarjoamaan noutajalle sen rodunomaista toimintaa, niin edes jonkinlaista muuta aktiviteettia sille pitäisi olla. Ja mielestäni näyttelyt yksinään eivät ole sitä. Monesti erityisesti sisänäyttelyt saattavat rauhallisen, varmahermoisenkin koiran mielestä olla stressaavaa.

Otto 9v esittelee reippaita liikkeitään
Viitaten tässä labradoreihin näyttelyissä, ja niiden jalostukseen, kysymys erityisesti kasvattajille; Miksi koira, jonka kuuluisi työskennellä niin vedessä kuin maalla, vaihtelevassa ympäristössä, on jalostettu sellaiseksi, kuin se nykyään on? Ja tuolla nykyisellä olemisella tarkoitan siis näitä:
1, mihin on menty, kun keltainen värikin on jo valkoinen?
2, tällä väri himpun verran parempi, mutta omaan silmääni silti turhan vaalea
Tässä omaan silmään mukavan näköinen, mutta aiivan liian vaalea 3,
Mikseivät ne koirat sitten näytä tuolta, jos tuota haetaan?


Aloitin Facebookissa, Labradorinnoutaja-ryhmässä keskustelun kysymällä ryhmäläisten mielipiteitä näyttelyistä, Kommenteista tuli selkeästi esille suunnilleen samat pointit, mitä pyysinkin, ja kaikilta oman mielensä mukaan, ja mitä olen tähän kirjoittanut. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, ja pystyn olemaan samaa mieltä myös ihmisen, joka osaa perustella asiansa oikeasti, kanssa, vaikka hän ei ehkä olekkaan samoilla linjoilla itseni kanssa.

Esille tuli asioita, mitkä mielestäni liittyvät juuri tähän aiheeseen. Eli tulosten tuijottaminen ei ole kaikki kaikesssa, koirasta ei välttämättä ole näyttelykehään, mutta se toimii sitäkin paremmin metsällä ja toisin päin, jos ei aio rodunomaista toimintaa harrastaa, koiralle tulisi tarjota muuta. Ja sen muun tekemisen voi sitten valita ihan oman mielensä mukaan, mitä nyt tykkää tehdä.

Otto 9½v.
Ja tokihan se oma koira on aina kaunein/komein ikinä, niin minustakin, mutta tässä ei mietitä sitä. Tosin Riemuhan vastaa aika pitkälti omaa mielikuvaani rodunomaisesta labradorista, se on hyvin paljon sitä, mitä itse koirassa toivon rotumääritelmää lukiessani ja tulkitessani(tunnistan siitä kuitenkin pieniä kauneusvirheitä, ja toivoisin sille hieman enemmän esim. takakulmauksia jne.). Kaikillahan on siihenkin oma tapansa ja mieltymyksensä :)

Riemu 12½kk
Te, jotka tätä luette, huomaattehan sen, että tässä kirjoituksessa on otettu huomioon vain minun itseni mielipide, ja lainauksena käytetty kaverin kommenttia. Viimeisessä kappaleessa on vain esimerkkinä asioita, jotka tulivat esille FB-keskustelussa.
Teksti on osittain hyvin kärjistettyä, joten se ei vastaa täysin todellisuutta.

Tästä aiheesta ajattelin kirjoitella vielä jossain vaiheessa uudelleen, ja ottaa mukaan useampia näkökulmia, mutta en jaksa keskittyä ja panostaa sellaiseen nyt ainakaan vähään aikaan. Voi olla että väliin sattuu tulemaan postaus jostain muusta mielipideasiasta! :)