keskiviikko 17. toukokuuta 2017

This home is filled with kisses, wagging tails, wet noses and love

Majan pennut syntyivät 5.5. sektiolla. Ponnistuksista huolimatta pentuja ei näkynyt, joten päädyttiin lähtemään Eläinsairaala Aistiin, missä Maja leikattiin. Leikkaus sujui hyvin, ja kaikki 9 pentua saatiin elinvoimaisina maailmaan.



Pentuja tuli siis 9, joista 3 on narttuja ja 6 uroksia. Kaikki mustat ovat uroksia, ja keltaisista 3 narttuja, 2 uroksia. Painot syntymäpäivänä olivat 437-542g väliltä, ja tällä hetkellä kaikki muut, paitsi keltaiset urokset, on menneet yli kilon.








Pari päivää synnytyksen jälkeen jouduttiin valitettavasti lähtemään uudelleen Aistiin, tällä kertaa ultrattavaksi, verikokeisiin ja lopulta nesteytykseen. Kaikki hyvin kuitenkin lopulta.

Maja oli alkuun huono hoitamaan pentuja, eikä erityisemmin viihtynyt niiden kanssa, mutta pikku hiljaa vaistot alkoi toimimaan. Muutaman päivän ajan kaikki sujuikin ihan hyvin, mutta viime yönä oltiin taas Aistissa.. Maja meni parin päivän aikana vaisuksi, eikä edes ulkoilu saanut sitä innostumaan. Jätti jokaisella ruokailulla osan ruuasta syömättä, joi paljon, eikä suostunut imettämään pentuja. Aistissa verikokeita, kohdun ultraus. Verikokeista paljastui lievä kalsiumin puutos. Maja sai suoraan suoneen kalsiumia, ja kipulääkkeen(pari päivää sitten lohjenneen hampaan takia).




Kotona se ei erityisesti virkistynyt, mutta suostui imettämään pennut. Tänään aamulla imettäminen oli taas hiukan vastenmielistä, mutta lopulta sekin taas sujui.
Kaikki pennut voivat hyvin, nyt parina päivänä ollut hieman löysää mahaa, mutta tällä hetkellä sekin näyttää jo menevän parempaan suuntaan.

Riemu lähti perjantaina 5.5. kasvattajatädin matkaan, ja kävivät ennen Paltamoon lähtöä Savitaipaleella näyttelyssä. Arvostelu oli kovin Riemun näköinen, ja pitää olla ihan tyytyväinen, vaikka odotukset olikin korkeammalla, kuin EH :)
"Lähes 4-vuotias, tänään hieman kevyeltä vaikuttava uros, jossa voisi olla voimakkaampi eturinta ja rintakehä. Luut voisi olla vahvemmat. Vaaleat silmät, vahva selkä. Hieman korkealla kannettu häntä. Tyypilliset liikkeet."

Vielä pitäis parisen viikkoa odotella, että saadaan oma pikkumusta kotiin, kyllä sitä vaan on ihan kamala ikävä! Pennuissa toki riittää hoivattavaa ja katseltavaa, mutta koti ei oo koti, jos täältä joku puuttuu. Riemu tosin ei välttämättä kauheesti arvosta yhdeksää pientä ja kiljuvaa labranaattorin poikasta, mutta on se muidenkin opaspentujen kanssa oppinut lopulta leikkimään, niin eiköhän näidenkin. 

Riemun poissaolo on ehkä rankinta henkisesti. Oon päivät yksin kotona, eikä Majan kanssa oikeen pitkiä metsälenkkejä voi tehdä, joten lenkkiseura puuttuu. Metsälenkkeily kuitenkin on mulle sellanen henkireikä, kun ahdistaa ja kaikki kaatuu niskaan, niin helpottaa, kun voi vaan lähteä lenkille ja kattoa, kun koiralla on kivaa. Pitkälti tällä hetkellä puran kaikki tunteet kuuntelemalla musiikkia, koska puhuminenkaan ei aina tunnu niin hyvältä vaihtoehdolta.
On hyviä, huonoja ja tosi huonoja päiviä, mutta onneks täällä riittää puuhaa, niin se ahdistus niistä ajatuksista ei ehdi kasvaa ihan niin isoksi. Kyllä täältä vielä noustaan, pikkuhiljaa. Ja heti kun Riemun saa kainaloon, niin helpottaa!



Dogs do speak, but only to those who know how to listen

Kunhan pennut vähän kasvaa ja päästään ulkoilemaan, niin joku päivä käydään niiden kanssa "maalla"(Röykässä, faijan luona) kattelemassa kissaa ja pääsee muutenkin vähän vapaammin liikkumaan ulkona :)
Kovaa vauhtia ne kyllä kasvaa, ikää tänään 12vrk, ja ne jo kävelee omilla jaloillaan, eikä ne todellakaan oo mitään hitaita!


Maikkis vapaalla

Ja taas, näihin kuviin ja tunnelmiin, nyt pentulaatikkoa siivoamaan ja Majan kanssa ulos!