Pilven reunalla



















Luke, s. 5.9.2005 k. 6.9.2013
Luukas
Rodut: Labradorinnoutaja, kultainennoutaja, irlanninsusikoira, tanskandoggi ja saksanpaimenkoira
Väri: Ghost tanpoint
Mitat: 37kg/62cm
Harrastukset: Toko, agility, veto, rally-toko,"kotihaku", mätsärit
KOIRANET (mistä ei kyllä löydy mitään :D)

Koira, joka rakasti yhdessä tekemistä, oli erittäin vaikeasti motivoitavissa, tykkäsi esiintyä mätsäreissä, ikuinen hännänheiluttaja jonka häntä ei ikinä pysähtynyt.
Ensimmäinen "oma" koirani, joka jäi siis Maisan vahinkopennuista. Luken myötä koiraharrastus vei mukanaan, ja täällä sitä edelleen pyöritään.

Luken kanssa saatiin tokon alokas- ja avoimen luokan liikkeet kisavalmiiksi siihen mennessä, kun koira täytti n. 3-4 vuotta. Kisaamaan ei kuitenkaan koskaan lähdetty, koska Luke stressasi sen tyylisissä tilanteissa, joissa koiraa ei voinut liikkeen aikana kehuja jne. Muutamat möllikokeet käytiin, ja niistä suoriuduttiin hienosti. Rally-tokossa sen sijaan kisattiin kahdet kisat, ensimmäisissä olimme mölliluokan 2. ja tuomarin suosikki. Toisissa kisoissa Lukea kiinnosti enemmän taivaalla lentelevät linnut, kun radan suorittaminen.

Agilitya harrasteltiin kaveriporukalla, tutun ohjaajan tarkassa syynissä.
Kesällä 2013 Luken kylkeen ilmestyi n. nyrkin kokoinen patti, josta ei kuitenkaan ennen syksyä ollut mitään oireita huomattavissa. Syksyyn mennessä koiran kunto kuitenkin huononi, se laihtui ja hengiti hyvin rohisevasti. Koulun alussa se alkoi näyttämään hieman masentuneelta, mutta ajattelin sen olevan vaan mustasukkainen uudesta pennusta. Kahden kouluviikon jälkeen Lukekin pääsi kouluun mukaan, ja ensimmäiset 2 päivää meni hyvin, koira söi hyvin, oli iloinen jne.
Siihen sitten loppuikin koiran hyvinvointi, ja sen tila laski silmissä. Se ei syönyt eikä juonut, se ei halunnut liikkua, hengittäminen oli vaikeaa, koira oli kylmä. Eläinlääkärille päästiin yöllä(3.-4.9.), ja ell. totesi koiralla olevan paha sydänlihasrappeuma. Patti koiran kyljessä oli luultavasti nestettä, joka oli kertynyt sen keuhkoihin.

Luke pääsi vaivoistaan perjantaina 6.9.2013 Nurmijärven kunnaneläinlääkäriasemalla.









********************************************************************



















Otto, s. 31.1.2002 k. 8.7.2014
Jummi-Jammin Toblerone
Rotu: Labradorinnoutaja
Väri: Musta
Mitat: 58cm/35kg
Harrastukset: Käytetty käytännön metsällä nuorempana, vetänyt myös lapsia pulkassa talvisin
Kasvattaja: Maija Lappalainen, Kennel Jummi-Jammin
KOIRANET (josta Otollakaan ei mitään löydy)

Nuorempana turhankin innokkaasti kaikessa mukana touhunnut hölmöläinen. Alunperin tädin koira, joka kuitenkin "syystä tai toisesta jäi" meille hoitoreissunsa jälkeen. Otto oli aina äidin koira, vaikka kaikkia muitakin rakastettiin isoin märin pusuin.
Vauhti tällä veikolla laski vasta n. 9-10-vuotiaana, ja vielä entisestään kun se täytti 12 vuotta. Vauhdin hiljentymisestä, kuulon ja näön heikentymisestä ja muista vanhuuden vaivoista(nivelrikko) huolimatta Otto jaksoi aina olla onnellisena mukana, kunhan sen ei tarvinnut olla yksin.
Vielä eläinlääkärillekkin mennessä se jaksoi innostua ja heiluttaa häntäänsä!

Lopetuksen syynä yhtäkkiä halvaantunut etujalka, joka vaikeutti pappakoiran liikkumista ja teki sen elämästä turhan vaikeaa, jolloin lopetus oli oikea päätös.



********************************************************************



Maisa, s. 22.7.2001 k. 16.7.2015
Rodut: Labradorinnoutaja, irlanninsusikoira, tanskandoggi ja saksanpaimenkoira
Väri: Karhunmusta
Mitat: 54cm/29kg
Harrastukset: -

Tykkää leikkiä rajusti, vaikkei kroppa enää oikein mukana pysykkään, kovaääninen=tykkää käyttää erilaisia ääniään hyvin laajasti eri tilanteissa. Jos olisin ollut itse muutaman vuoden vanhempi Maisan tullessa, siitä olisi luultavasti tullut mahtava harrastuskoira reippaan luonteensa ja helpon motivoitavuutensa takia.
Vahinkopennut v. 2005, pennuista kotiin jäi Luke, josta voit lukea lisää Pilven reunalla-sivulta.

14.12.´14
Maisan sivun päivittelyä muun blogin työstämisen ohella. 
Muorikoira pitelee kuntoansa yllä hyvällä menestyksellä, ruoka ja lenkkeily maistuu. Pitkiä lenkkejähän sen kanssa ei tehdä, mutta pienempiä useasti päivässä. Välillä on huonompia päiviä, eikä liikkuminen suju ihan niin hyvin, miten normaalisti, mutta niistäkin selvitään! Päivä kerrallaan elellään :)