Mielipide: Labradorinnoutaja vol. 2

Jälleen kerran Facebookin labradorinnoutajaryhmän keskusteluista järkyttyneenä ja hämmentyneenä ajattelin avata omia mielipiteitäni. Saattaa mennä tykkään - en tykkää - kuvien linkkailuksi, mutta ne kuvat luultavasti kertovat aika hyvin myös mielipiteistäni tätä niin rakasta rotua kohtaan.

Joojoo, maailma muuttuu ja koirien käyttötarkotukset myös, mutta meinaako se automaattisesti sitä, että labradorin kaltaisesta käyttökoirasta pitää tehdä sohvan nurkassa löhöävä läskeistään hyllyvä porsas tai vinttikoiraa muistuttava pelkkää luuta ja nahkaa oleva tikkujalka? Okei, pientä yleistystä, eihän ne kaikki sellasia ole, mutta ei siitä paljon puutukkaan.

Labradorinnoutajan käyttö- ja näyttelylinjojen ääripäät ovat nimenomaan niitä ääripäitä.
Esim. näyttis1, näyttis2, käyttis1, käyttis2

Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Jos koirien ylipainoon puututtaisiin herkemmin, ei labradoreissakaan luultavasti suosittaisi aina vaan raskaampaa mallia.
Jossain FB-keskustelussa sanottiin, että labradorin kuuluu olla tämän näköinen(tästä voitte ihan päätellä itse mitä mieltä olen..). Joku myös toisessa keskustelussa sanoi, että näyttelylinjaisilla on tarkemmat rotumääritelmät. Anteeksi nyt vaan, mutta missä vaiheessa näyttely- ja käyttölinjaisille on tullut eri rotumääritelmät?

Sandylands Tandy (s. 1961(?)), löytyy myös Riemun sukutaulusta(jostain kaukaisuudesta siis) ja on mielestäni hyvin rotumääritelmää vastaava uros.
"Vankkarakenteinen, tiivisrunkoinen, hyvin toiminnan haluinen koira, joka ei saa olla ylipainoinen tai liian raskasrakenteinen." Toki jokainen päättelee itse, mikä on liian raskasrakenteinen, mutta en usko että tämä on kovinkaan kykeneväinen työskentelemään vaihtelevassa maastossa, mihin labradori on oikeasti tarkoitettu. Tosin, eipä tämänkaltainen puikkonokka ohuella turkilla jäisissä vesissä kovin pitkään pärjää.

Tähän muutama vähän vanhempi kuva. koira1, koira2, koira3, koira4, koira5
Noissakin on tiettyjä piirteitä, joista en tykkää, esim. toivoisin muutamalle parempia takakulmauksia.
Oma ihanteeni on terve rakenteinen, työhönsä sopiva koira.

Entäs massa, mitä ihmiset sillä tarkoittavat? Oma käsitykseni massasta on lihakset ja luusto. Läski on toisaalta myös massaa, mutta labradorin vankkarakenteisuus ei saisi johtua läskistä.
Riemu on tällä hetkellä 1v 8kk. Ainakin tähän asti mielipiteet siitä on jakautuneet aika tasan kahtia. Joko se on hyvä tai sitten se on ihan liian laiha. Nythän se näyttää siis tältä;

Omaan mieleeni juuri sopiva ikäisekseen. Toisaalta myös toivon, ettei se keräisi leveyttä ja raskautta kovinkaan paljon lisää, koska se taas vaikuttaa koiran vauhtiin ja sitä kautta harrastamiseen. Painoa Riemulta löytyy nyt n. 35kg. Riemullekkin toivoisin lisää takakulmauksia, mutta sillekkään ei mitään voi. 

Aina jaksetaan toitottaa, että koira kun koira on varmasti omistajalleen rakas. Tottakai, ei sitä kukaan kielläkkään, mutta koiran yli-/alipainon kieltäminen on väärin. Koira ei valitse sitä, onko se lihava, laiha vai sopiva. Omistaja valitsee. Niin yli- kuin alipainoonkin pitää puuttua. Asiasta ei tarvitse sanoa tökerösti, vaan siitä voi myös huomauttaa ja keskustella ystävällisesti. Monetkaan eivät myönnä koiransa olevan liian laiha tai lihava, ja siihen tarvitaan ehkä useampi huomautus, ennen kun asialle tapahtuu mitään. 

Kasvattajien, näyttelytuomareiden, omistajien ja kaikkien muiden labradoriharrastajien tulisi miettiä minkälaista koiraa ihannoidaan. Labradori ei ole pelkästään sängynlämmittäjä. Se vaatii enemmän. Mielestäni se ei myöskään sovi pelkästään näyttelykehän kiertämiseen(eikä mikään muukaan koira). Jos halutaan alkuperäisessä työssään hyvin toimiva kaunis koira, miksi pitää mennä näihin 1 // 2?

-Miksei ne koirat voisi näyttää tältä tai tältä ? Lisää kivoja; 1, 2, 3, 4, 5 ja ei niin kivoja; 1, 2, 3.

Labradori on monipuolinen rotu, mutta linjajakautuminen haittaa tietyllä tavalla harrastamista, koska jos haluat normaaliluustoisen koiran, joka toimii niin käytössä kuin näytössä, saat hakemalla hakea sellaista. Hieman kärjistettynä, mutta itse en ottaisi pentua, jos pentueen vanhemmat ovat vain hienoja multichampioneita, mutteivät pysty työskentelemään rodulle ominaisesti. Tähän hieman ylistystä meidän ihanaa kasvattajaa kohtaan, joka käy näyttelyissä, mutta muistaa myös pitää koirien alkuperäisen käytön mielessä, eivätkä koirat pääse muuttumaan pelkästään kehää kiertäviksi lylleröiksi. 

Pitää vissiin muistuttaa loppuun, että näähän on taasen vaan omia mielipiteitä, ja kenenkään on turha ottaa nokkiinsa ;) Edellisen labradoripostauksen voit lukea täältä.

Mielipide: Labradorinnoutajat ja näyttelyt

Ajattelin tässä postauksessa hieman avata omia mielipiteitäni näyttelyistä.
Eli lukijoille on varmaankin käynyt selväksi, etten ole näyttelyitä vastaan, ainakaan kovin paljoa. Omista koirista Riemu on ainoa, joka on käynyt näyttelyissä. Ja sekin vain kahdessa. Ollaan kyllä menossa luultavasti vielä ensi kesänä uudelleen :)
Luultavasti tulen toistamaan itseäni tätä raapustaessa, mutta minkäs teet :D

Riemu Ristijärvellä, c. Suvi Heino

Alotellaampas vaikka näin näyttelyistä yleensä:

Näyttelyt pelkästään ei ole mun mielestä koiran harrastus. Se on enemmänkin omistajan harrastus. Koska en siis nää syytä, miksi se koira vapaaehtoisesti juoksisi ympyrää ja antaisi vieraiden ihmisten lääppiä sitä. Tosin, eihän ne koirat varmaan esim. tokoilekkaan vapaaehtoisesti.
Ei siinä siis mitään pahaa ole, jos koira käy pelkästään näyttelyistä, mutta omasta mielestäni mitään rotua ei ole pelkästään siihen tarkoitettu.
Omilla koirillani, ei nykyisillä, eikä tulevilla, tule näyttelyt koskaan olemaan ykkösharrastuksena.

Kun ajatellaan näyttelyiden "oikeaa" tarkoitusta, eli jalostuksen eteenpäin viemistä ulkonäön, ja osittain myös käytöksen osalta, niin tällä hetkellä se ei ehkä vastaa sitä, monenkaan rodun osalta.

Jos näyttelyissä pitäisi palkita kauniita/komeita, rodunomaisia koiria, miksi siellä palkitaan koiria, jotka eivät voi hengittää, tai koiria, jotka eivät pystyisi joko rakenteensa tai jonkun muun jalostuksellisen syyn takia enää alkuperäistyöhönsä? Tuohon kysymykseen en itsekkään tiedä vastausta, enkä aio sitä tässä tuon enempää edes avata.

Tähän voisin laittaa lainauksena hyvän ystäväni mielipiteen keskustelumme tuloksena
Keskustelimme siis näyttelyistä, mitä mieltä, hyvä vai huono asia jnejne.
"hyvä että huono. saadaan ns virallisia näkökulmia ja mielipiteitä koiran rakenteesta ja siitä miten esim kasvattajan kasvatustyö on onnistunut siihen standardiin labbikseen verrattuna. ainoana harrastuksena olemisessa ei mun mielest oo mitään vikaa jos kaikki muut asiat on hoidos, liikunta, ruoka, virikkeet jne. kyllähän jotku harrastaa tokoakin ainoana harrastuksena, miksei näyttelyitäkin voisi. labbis ei mun mielestä ole näyttelykoira, enemmän mä keskittyisin sen kanssa sinne metsälle. tietty hyvät näyttelytulokset on aina extraa, mutta mitä järkeä siinä loppujen lopuksi on jos sä kierrät joka ikisellä tuomarilla että saat sun koirasta jonkun ropin?? no ei mitään.
ne on vaan yhden ihmisen mielipiteitä rakenteesta, sillä näyttelyissä ei arvioida luonnetta tai arkitaitoja. ne on vaan koiramaailman missikisat"

Tuohon kommenttiin palaan vielä myöhemmin tämän postauksen aikana.

Näyttelyt ja niiden vaikutus jalostukseen

Niin, no mitenkäs ne näyttelyt nyt vaikuttaakaan siihen jalostukseen? Jos kasvaattajat osaavat löytää koirista ne hyvät ja huonot puolet itsekkin, eivätkä vain luota sokeasti tuomareiden arvioihin, niin luulisihan sitä, että esim. juuri labradori käyttökoirana on jatkossakin käyttökoira. Vai meneekö se niin?

Jos koiranet näyttää, että koira on käynyt useasti näyttelyissä, ja se on saanut sieltä EH-ERI ja ERIn kera myös SA:ta, sertiä jnejne, mutta se ei pääse edes taipumuskokeesta läpi, onko se silloin jalostuskelpoinen koira? Tokihan koira voi toimia metsällä ilman taippareitakin, mutta epätodennäköistä se on, jos koiranetin tuloksissa lukee NOU- tai NOU0. (toki asioihin vaikuttaa asiat ja joskus kaikki ei vaan mene putkeen, tiedän kyllä sen, enkä luota sokeasti taipparituloksiin, kun omaltanikaan ei niitä vielä löydy, eikä varmaan ennen ensi kevättä tule löytymäänkään.)
Mitäs annettavaa sellaisella noutajalla on rodulle, joka ei jostain syystä omaa taipumuksia/viettiä, tai halua tehdä sitä mihin se on tarkoitettu? Omasta mielestäni ei mitään.

Labradori ei ole missään tapauksessa täysin näyttelykoira. Sen kuuluisi olla toimiva apu metsästyskäytössä. Sellaisten koirien jalostus, joilla ei ole mitään halua noutaa/tuoda tavaroita tmv. omistajalle/ohjaajalle, ei ole minusta oikein, koska nehän(yleensä siis emät) periyttää toimintojaan pennuille. Jos olisin kasvattaja, yrittäisin jalostaa mahdollisimman terveitä ja toimivia koiria. Ulkonäkö(=näyttelyissä pärjääminen) olisi minulle toissijainen asia, vaikkakin näyttelyissä luultavasti tulen koirieni kanssa käymään. Se yksi näyttelyarvostelu on vain sen yhden ihmisen mielipide koirasta. Tässä voisin viitata ystäväni kommenttiin, "...saadaan ns. virallisia näkökulmia ja mielipiteitä koiran rakenteesta ja siitä miten esim. kasvattajan kasvatustyö on onnistunut" <- tuossa on ehkä päällimmäinen syy, miksi esim. Riemu on käynyt/tulee käymään näyttelyissä(samaan menee toisaalta myös oma toiveeni saada koirasta ulkopuolisen ihmisen arvio).

Parantuuko koirien käyttöominaisuudet ja ulkonäkö sitten näyttelyiden ansiosta? Mielestäni ei. Labradoreissa arvostetaan minusta hieman kyseenalaistettavia koiria. Kärjistettynä(ja osittain vitsillä); miten koira, jolla on yhtä paljon luustoa ja nahkaa, kuin elefantilla, pystyy työskentelemään koko päivän vaihtelevassa maastossa? Vs. koira, jolla on sopivan kevyt, mutta silti tarpeeksi vahva luusto, sopivasti nahkaa ja turkkia.
Kumman tyyppisen koiran jalostaminen kannattaa enemmän? No ei periaatteessa kummankaan, jos sillä ei ole mitään annettavaa rodulleen, mutta jos ajatellaan tervettä rakennetta ja ulkomuotoa, sekä hyviä käyttöominaisuuksia, niin mieluummin kääntyisin alla olevassa kuvassa oikean puoleiseen koiraan.
Kuvassa olevien koirien kuvat löytyy nimellä hakemalla googlestakin. 

GCh BPISS Doukare's Cut In Stone//DKBRCH Thirsgaards Tjegge

Näyttelyiden tarkoitus labradoreille

Näyttelyissä on tuomaripeliä, aina. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kyllä ne kaikki tuomarit tietää, kenen koirat pärjää. Ja useimmat tuomareista eivät edes yritä silloin muuttaa tätä asiaa, esim. palkitsemalla erityyppisiä koiria, kuin muut tuomarikollegat.

Omasta mielestäni näyttelyiden tarkoitus labradoreille on pitkälti se, että sieltä saadaan se ulkopuolisen arvio omasta koirasta/kasvateista jne. Riemulla on 2 EH:ta junioriluokasta. Mielestäni se on meille jo huikea saavutus, koska molempiin näyttelyihin ollaan lähdetty asenteella, jos sieltä nyt sen H:n saisi :D
Labradorinnoutaja ei vaan ole sellainen true näyttelykoira, ainakaan minulle. Sitä en voi kieltää, jos jollekkin on.
Jos ei pysty tarjoamaan noutajalle sen rodunomaista toimintaa, niin edes jonkinlaista muuta aktiviteettia sille pitäisi olla. Ja mielestäni näyttelyt yksinään eivät ole sitä. Monesti erityisesti sisänäyttelyt saattavat rauhallisen, varmahermoisenkin koiran mielestä olla stressaavaa.

Otto 9v esittelee reippaita liikkeitään

Viitaten tässä labradoreihin näyttelyissä, ja niiden jalostukseen, kysymys erityisesti kasvattajille; Miksi koira, jonka kuuluisi työskennellä niin vedessä kuin maalla, vaihtelevassa ympäristössä, on jalostettu sellaiseksi, kuin se nykyään on? Ja tuolla nykyisellä olemisella tarkoitan siis näitä:
1, mihin on menty, kun keltainen värikin on jo valkoinen?
2, tällä väri himpun verran parempi, mutta omaan silmääni silti turhan vaalea
Tässä omaan silmään mukavan näköinen, mutta aiivan liian vaalea 3,
Mikseivät ne koirat sitten näytä tuolta, jos tuota haetaan?


Aloitin Facebookissa, Labradorinnoutaja-ryhmässä keskustelun kysymällä ryhmäläisten mielipiteitä näyttelyistä, Kommenteista tuli selkeästi esille suunnilleen samat pointit, mitä pyysinkin, ja kaikilta oman mielensä mukaan, ja mitä olen tähän kirjoittanut. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, ja pystyn olemaan samaa mieltä myös ihmisen, joka osaa perustella asiansa oikeasti, kanssa, vaikka hän ei ehkä olekkaan samoilla linjoilla itseni kanssa.

Esille tuli asioita, mitkä mielestäni liittyvät juuri tähän aiheeseen. Eli tulosten tuijottaminen ei ole kaikki kaikesssa, koirasta ei välttämättä ole näyttelykehään, mutta se toimii sitäkin paremmin metsällä ja toisin päin, jos ei aio rodunomaista toimintaa harrastaa, koiralle tulisi tarjota muuta. Ja sen muun tekemisen voi sitten valita ihan oman mielensä mukaan, mitä nyt tykkää tehdä.

Otto 9½v.

Ja tokihan se oma koira on aina kaunein/komein ikinä, niin minustakin, mutta tässä ei mietitä sitä. Tosin Riemuhan vastaa aika pitkälti omaa mielikuvaani rodunomaisesta labradorista, se on hyvin paljon sitä, mitä itse koirassa toivon rotumääritelmää lukiessani ja tulkitessani(tunnistan siitä kuitenkin pieniä kauneusvirheitä, ja toivoisin sille hieman enemmän esim. takakulmauksia jne.). Kaikillahan on siihenkin oma tapansa ja mieltymyksensä :)

Riemu 12½kk

Te, jotka tätä luette, huomaattehan sen, että tässä kirjoituksessa on otettu huomioon vain minun itseni mielipide, ja lainauksena käytetty kaverin kommenttia. Viimeisessä kappaleessa on vain esimerkkinä asioita, jotka tulivat esille FB-keskustelussa.
Teksti on osittain hyvin kärjistettyä, joten se ei vastaa täysin todellisuutta.

Tästä aiheesta ajattelin kirjoitella vielä jossain vaiheessa uudelleen, ja ottaa mukaan useampia näkökulmia, mutta en jaksa keskittyä ja panostaa sellaiseen nyt ainakaan vähään aikaan. Voi olla että väliin sattuu tulemaan postaus jostain muusta mielipideasiasta! :)

Mielipide: Häkit&tarhat - puolesta, vastaan?

Kirjoituksen idea lähti Facebookin Labradorinoutaja-ryhmästä.
Keskustelussa oli helposti huomattavissa, että asia jakaa ihmiset niin sanotusti kolmeen osaan. Ne jotka ovat täysin vastaan, ne jotka ymmärtävät asian täysin, ja sitten, ne jotka ymmärtävät asian ilmeisesti hieman väärin.
Väärinymmärretyllä tarkoitan siis, että keskustelussa taisi joku ymmärtää, että koira suljetaan häkkiin/tarhaan yöksi eikä sille anneta muuta vaihtoehtoa. Jos häkin ovi on auki, niin onhan sillä koiralla vaihtoehto mennä muualle nukkumaan. Tarhassa ei ole noin suoranaisesti samanlaista vaihtoehtoa, mutta jos koira ei sinne tahdo mennä, en usko, että keskustelun ihmisistäkään kukaan sitä sinne pakottaisi.
(Kuvat eivät ole meidän häkeistämme)

Meillä on kotona&koulussa Riemulla häkit, koulussa metallihäkki ja kotona kevythäkki. Molemmat ovat niin isoja, että koira mahtuu hyvin kääntymään/seisomaan/istumaan/makaamaan häkissä. Häkin ovi on aina auki, paitsi jos on tilanne jossa koiran pitää viettää vähän aikaa häkissä(esim. imuroiminen/lattioiden pesu). Kyllä Riemu siellä viihtyy, öitäkin usein nukkuu häkissä.

Toinen juttu oli sitten ne tarhat. Jos asuisin paikalla, missä koiran pitäminen vapaana pihalla ei ole mahdollista, varmasti hommaisin tarhan, jossa koirat voisivat olla. Jos ne viettäisivät enemmän aikaa tarhassa, kuin esim. kaupassa käynnin ajan, niillä olisi asianmukainen koppi.

Ryhmässä oli keskustelua siitä, kuinka tarhassa(/häkissä) yötä oleminen, juurikin labradorille, on väärin. Perusteluina oli esim. "se on rangaistus koiralle, koska se eristetään laumasta". Häkissä oleminen yötä on väärin, koska koira ei mahdu vaihtamaan asentoa tai pääse juomaan yön aikana.
Niinkuin moni keskustelussakin jo sanoi, että ei yöllä tarvitse käydä juomassa, niin ei meilläkään käydä juomassa yöllä. Yöllä nukutaan. Paikkaa saattaa vaihtaa, muttei kotona ole edes vesikuppia huoneessa, missä Riemu nukkuu(anteeksi tämä nyt kaikille niille, joiden mielestä koiran on pakko päästä yöllä juomaan).

Tarhassa yötä oleminen ei ole sen huonompi asia, kuin että koira olisi siellä päivällä, kunhan koira kuitenkin saa tarvitsemansa hoidon ja huomion. Jos koiralla on tarhassa hyvä olla = sillä on siellä vettä, se saa ruuan, jos tykkää, niin leluja/luita, sillä on lämmin koppi, missä on oma patja/tmv. pehmuste, niin mikäs siinä, jos se siellä viettää yönsä? Ja jos koira sinne vapaaehtoisesti menee, kun se on siellä tottunut olemaan, eikä sitä tarvitse sinne pakottaa, samoin kuin sitä ei myöskään häkkiin pakoteta, niin onko siinä jotain väärää.
Tottakai häkittäminen/tarhassa pitäminen on rangaistus koiralle, jos sitä ei ole siihen totutettu.

Jokainen tekee miten tahtoo, ja kenenkään koiran kanssa elämistä on vaikea arvostella, koska tyylejä ja tapoja on niin monia erilaisia. Saattaa joillakin olla niin, että koira viettää päivät(tällä tarkoitan siis työ-/koulupäiviä) ulkona tarhassa(tai vaikka häkissä), ILMAN sitä laumaa(ellei nyt satu kyseessä olemaan useampi koira). Samalla tavalla se koira selviää siitä yöstä tarhassa/häkissä, kuin päivästäkin.

Meillä kotona koirat viettävät paljon aikaa ulkona. Otto ei ehkä äidin luona niin paljon mitä Maisa isän luona, mutta Riemu viihtyy tuossa rivitalon pihassa yhtä hyvin kun missä tahansa muualla. On siinä aidat, eli vähän kuin tarha, se saa olla siellä kun tahtoo. Isän luona se viihtyy aitaamattomassa pihassa yksin/Maisan kanssa. Jos olisi tarha, samalla tavalla ne siellä olisivat.

Moni puhui tarhassa/häkissä pitämisestä vain niin että se on laitonta. MUTTA, kysympä vain, että miten on laitonta, jos koira nukkuu häkissään yöt, tyytyväisenä, muusta maailmasta välittämättä? Se, että koirat laitetaan niin pieneen häkkiin, ettei se siellä mahdu liikkumaan/kääntymään tmv. on omasta mielestä enemmän väärin kuin häkissä yön nukkuminen.
Keskustelussa kuitenkin sanottiin(ne joiden koirat siis häkissä nukkuvat yönsä), että häkissä kääntyminen/asennon vaihtaminen on mahdollista, ja koiralla on mahdollisuus tulla pois häkistä.

Jonkun mielestä oli väärin, että koiralla on peti/pesä omassa häkissään.. Samalla tavalla se koira nukkuu omassa pedissään, oli se sitten eteisessä, keittiössä, kylppärissä, häkissä tai tarhassa.
Keskustelussa on yli 200 kommenttia, ja varmasti lisää tulee. Luin yöllä osan keskustelusta ja jatkoin aamulla. Keskustelu ei ollut mihinkään muuttunut, samoja asioita perusteltiin uudelleen ja uudelleen.
Mielipiteistä ei voi muutakuin riidellä, näin kärjistetysti, mutta pitää kuitenkin muistaa arvostaa muiden mielipiteitä. En sano että itse olisin aina niin ymmärtäväinen jne. mutta osaan silti ottaa huomioon myös niiden mielipiteet, jotka ovat päinvastoin omiani.

Ymmärrän kyllä, jos joku ei ymmärrä kantaani tähän asiaan, mutta itse olen sitä mieltä, että koiran pitäminen tarhassa, oli se siellä sitten päivällä tai yöllä, on oikein jos koiralla on hyvät oltavat ja sen tarpeet otetaan huomioon. Samoin häkissä oleminen yön yli. Riemu nukkuu häkissä päivälläkin mielellään, eikä sille mitään pahaa siellä tapahdu vaikka häkin ovi olisikin kiinni.
Koulun alussa Riemu vietti aikansa häkissä, häkin ovi kiinni, ja ilmeisesti se auttoi koiran yksinolemisen opetuksessa, se ei ole tuhonnut mitään, ja osaa jäädä hyvin yksin. Jos se huomaa että otan luun kaapista, se menee valmiiksi häkkiin odottamaan, että luu annetaan. En siis nää mitään pahaa ainakaan omassa toiminnassani, koska koira kuitenkin tekee sen omatahtoisesti

Enpä olekkaan varmaan kirjoittanut näin pitkää postausta mistään, toivottavasti tulisi lisää aiheita, joista voi kirjoittaa pitkiä postauksia. Ja erityisesti aiheita, joista voi keskustella.

---------------------------

Ylihuomenna onkin sitten jo loma ohi, ja alkaa kahden viikon työharjoittelu. Jenni tulee tiistaina illalla ja keskiviikkona pääsemme aloittamaan "työt" :) kahden viikon aikana toivottavasti tulee kuvia, ja ehkäpä _vihdoin_ sitä treenivideota!