Image Map

torstai 5. syyskuuta 2013

Omia fiilinkejä keskiviikosta perjantaihin

Eihän tässä ihan näin pitänyt käydä, viikosta piti tulla rauhallinen eka viikko koulussa Lukelle.
Ensimmäiset reaktiot keskiviikkona tuli heti kun koiran uloslähtö kesti turhan pitkään, ja sillonkin se meni makoilemaan syrjemmälle. En ehkä osannut sillon vielä huolestua tarpeeksi, vaikka sinänsä, asialle ei oltaisi edes silloin voitu tehdä mitään, koska sydän tosiaankin oli ellän mielestä aivan loppu.

Kun Luke lenkin alkumetreillä keskiviikkona lysähti tienvarteen makaamaan, aloin oikeasti huolestua. Eihän mun koirat kesken lenkin noin tee, ikinä. Kun sain koiran parkkipaikan puolelle ja Jenni lähti hakemaan valvojaa, tuli jo ensimmäiset kyyneleet silmiin, mitä mun pienelle tapahtuu, mikä sitä vaivaa, mitä oon tehny väärin, mitä olisin voinu tehdä toisin, mitä voisin vielä muuttaa... 
Seuraavaksi alkoi iskeä paniikki, entä jos patti koiran kyljessä aiheutti tälläista, tai jos sillä on selässä vikaa?

Valvojan soitettua ellälle ensimmäisen kerran, ell. sanoi kolme syytä, mistä tälläinen voi johtua, nivelkivut, epileptinen kohtaus tai sydän. En tässä vaiheessa tajunnut että sillä voisi sydämessä olla jotain, onhan se aina ollut perusterve koira, iloinen hännänhuiskuttaja. Ainoa "vika" siinä on ollut selkäkivut ja muutamat epileptiset kohtaukset aikuisiällä. Ja taas tuli pientä itkua, koska en voinut uskoa että meille, koirien kanssa, voisi tämmöstä tapahtua..

Porraskävelyn jälkeen kun Luke taas lyyhistyi maahan, tuli jo oikea paniikki, ei sillä voi kaikki olla hyvin, jos se noin käyttäytyy.. Ja mitä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, koiralle ei sinänsä ole tapahtunut edes "mitään", sehän voi vaan olla väsynyt.

Paniikkia jatkui illan ajan, aina yöhön saakka, ja yön ylikin. Eläinlääkärissä kuulemani sanat olivat kamalimmat sanat, kamalin lause, mitä on mulle koskaan sanottu. Koko ilta ja yö oli kamalimmat ikinä.. En ikinä, ikinä halua elää tälläista uudelleen.. Tosin sitähän ei voi ennustaa, eihän tälläkään kertaa voinut..

Koko torstain päässä on pyörinyt ajatukset miksi juuri nyt, miksi juuri Luke, miksi juuri tämä sairaus(omasta mielestä se mahalaukunkiertymäkin olis voinu olla parempi, koska siitä voisi toipua), mitä olen tehnyt väärin koiran kanssa, mitä olisin voinut tehdä sen vuoksi aikaisemmin, miksen ole huomannut oireita, miksen ole reagoinut niihin..

Tuollaiset ajatukset peittävät helposti niitä positiivisia ajatuksia, mitä tässä tilanteessa tulisi ajatella. Esimerkiksi, Lukea ei satu, sillä ei ole kipuja, se ei ole tuskainen, se pääsee parempaan paikkaan kohta, sen ei tarvitse kärsiä millään tavalla, toimin koiran parhaaksi, se on elänyt hyvän pitkän elämän, se ansaitsee saada levon ja sen täytyy päästä jatkamaan elämäänsä pilvien reunalla.

Näillä ajatuksilla taidetaan jatkaa, toki uusiakin taitaa tulla mieleen, ja pitäisikin. 

~Enkä varmasti ikinä tule unohtamaan hetkeä, kun makasin aamuyöstä lattialla Luken vieressä ja juttelin sille, ja se antaa tassunsa käteeni, ja nuolee kättä, katsoen samalla suoraan silmiini, kuin ymmärtäen kaiken.~ 

Loppuun lainaukset kunnianosoituksena maailman ihanimmalle ja viisaimmalle otukselle muutamista biiseistä:


Sä oot valo mun pimeydessäinloistat kirkkaana edessäin
ja aivan kun olisit lähelläni, tunnen kätes kädessäin
Sun odotan vielä palaavan, vielä kerran mua halaavan ja jossain taivaan takana taas sydäntemme tapaavan
-Pikku G - Romeo ja Julia-

En mä koskaan susta irti päästää voi, 
sä oot kuin melodia, joka soi, joka soi, joka soi, ja soi 
luupilla mun korvissa
-Robin - Luupilla mun korvissa-

Let me be your hero,

Would you dance, 

If I asked you to dance? 
Would you run, 
And never look back? 
Would you cry, 
If you saw me crying? 
And would you save my soul, tonight? 

Would you tremble, 
If I touched your lips? 
Would you laugh? 
Oh please tell me this. 
Now would you die, 
For the one you love? 
Hold me in your arms, tonight. 

I can be your hero, baby. 
I can kiss away the pain. 
I will stand by you forever. 
You can take my breath away. 

Would you swear, 
That you'll always be mine? 
Or would you lie? 
Would you run and hide? 
Am I in too deep? 
Have I lost my mind? 
I don't care... 
You're here, tonight. 

I can be your hero, baby. 
I can kiss away the pain. 
I will stand by you forever. 
You can take my breath away. 

Oh, I just wanted to hold you. 
I just wanted to hold you. 
Oh yeah. 
Am I in too deep? 
Have I lost my mind? 
Well I don't care... 
You're here, tonight. 

I can be your hero, baby. 
I can kiss away the pain oh yeah 
I will stand by you forever. 
You can take my breath away. 

I can be your hero, baby. 
I can kiss away the pain. 
And I will stand by you, forever. 
You can take my breath away. 
You can take my breath away. 

I can be your hero.

-Enrique Iglesias -  Hero-