torstai 5. syyskuuta 2013

Kauhunhetkiä pahimmillaan..

Jeps, eli keskiviikkoiltapäivän, ja -illan aikana Luke meni toosi huonoon kuntoon.
Hengitys alkoi rahisemaan ja pihisemään, koira oli jäykkä ja todella vaisu..

Aamulla, päivällä ja alkuiltapäivästä Luke oli ihan normaali, lenkkeili metsässä normaalisti omaan tahtiinsa, treenit sujui normaalisti, tiedä sitten oliko se jo silloin vaisumpi kuin normaalisti, kun ei kukaan sitä silloin tajunnut katsella sen kummemmin.
Noin klo. 17 jälkeen alko menemään vaisummaksi, ei oikeen reagoinut puheeseen jne. Namit tai vesi ei myöskään kelvannu, vaikka aikasemmin kelpasi. Hengitys oli myös tosi raskasta ja rohisevaa, välillä pihisevää. 

Seittemän jälkeen illalla uloslähteminen kesti Lukella reilu 10min, ja portaiden kulkemisessa oli ongelmaa.
Kaheksan jälkeen oltiin lähössä lenkille Jennin, Bellan ja Riemun kanssa, Luke tuli reippaana huoneesta eteiseen, ja käveli portaatkin hyvin, eikä näyttänyt olevan mitään ongelmaa. Päästiin opiston pihasta asfalttitielle, n. 100m, Luke oli irti, ja kun katsoin taakse, se oli mennyt tien viereen makaamaan. Totesin Jennille, että nyt saa vaari-koira lähteä nukkumaan, jos noin väsynyt on. 
Sain Luken kävelemään sen verran, että se käveli itse koulun parkkipaikan reunalle makaamaan, ja Jenni lähti hakemaan valvojaa. 

Koiran kyljet olivat kovat ja turvoksissa, mahassa ei näyttänyt olevan mitään. Hengitys oli hyvin raskasta ja rohisevaa, leposyke oli hyvin hidas. Ei reagoinut puheeseen, eikä edes kysymykseen "Mennäänkö syömään?", vaikka sillä sen saa yleensä pomppaamaan kattoon asti ja juoksemaan keittiöön odottamaan.
Valvoja soitti eläinlääkärille, joka sanoi oireiden perusteella mahdollisiksi sydämen jonkinlaisen vian, epileptisen kohtauksen tai nivelkivut.

Vähän ajan päästä Luke nousi, käveli pari metriä ja lysähti uudelleen maahan.. Kun se siitä saatiin ylös, se käveli portaita kohti, ja portaiden puolessa välissä se pysähtyi hengähtämään. Portaiden loputtua se lyyhistyi taas maahan, ja makasi aloillaan ainakin 15min, jonka jälkeen meidän ihanat koirapojat tuli sen nostamaan jaloilleen ja päästiin kävelemään sisälle päin. Portaissa piti auttaa vähän, mutta kun Luke pääsi sisälle, se meni samantien omalle paikalle eikä siitä liikkunut n. kahteen tuntiin. 
Jossain vaiheessa kun koiran tassut alko olemaan kylmät, neuvoi Riemun kasvattaja Heli nostamaan koiran lattialta sängylle ja laittamaan vilttiä/peittoa päälle.

Myöhemmin kun saatiin koira vähän jalottelemaan ulos, sen häntä, korvat, pää, niska, selkä ja ne tassut edelleen olivat kylmät. Luke makasi pihalla ja valvoja soitti päivystävälle eläinlääkärille, ja sen jälkeen lähdettiinkin ajamaan kohti Elimäkeä, jotta Luke saataisiin tutkittua.
Matkalla puhuttiin valvojan kanssa, että mitä kaikkea tässä tilanteessa voisi epäillä. 

Eläinlääkärillä Luke tutkittiin, ja sydämen kuuntelun ja oireiden kertomisen jälkeen ell. totesi, että oireisiin vastaa sydänlihaksen rappeuma. Ja jos Lukella todettaisiin se, ennuste sille olisi vain viikkoja. Ell. kuitenkin sanoi, että seuraavana päivänä kannattaisi mennä sydänultraan. 

Diagnoosin jälkeen meni hetki, että päästiin ajelemaan takaisin opistolle ja aamulla pitäisi soittaa omalle ellälle, jos päästäisiin sinne tutkimuksiin. Yön aikana ei paljon vesi koiralle kupista maistunut, mutta ruiskulla suostu jonkun verran ottamaan. Jossain vaiheessa kyllä joi ihan ite kupistakin kun tarjos. 
Yöllä tassut oli edelleen viileet ja korvat myös, Luke pääs nukkumaan sängyn jalkopäähän kaksinkertasen peiton alla. 

Aamuyöllä Luke hyppäs sängystä pois, ja meni omalle pedille nukkumaan, laitoin taas peiton sen päälle, koska tassut alko heti olemaan kylmät. Vettä se on juonu kun tarjotaan, mitään ei oo syöny. 
Eläinlääkäri laittaa meille lähetteen Viikin eläinsairaalaan sydänultraan, se onkin sitten eriasia tuleeko siitä mitään uutta tietoa sillon. 
Hyviä asioita tässä on se, ettei Lukea satu, koska rappeuma on kivuton sairaus.

Eilen meillä olikin koiratuntina sairaan koiran hoitoa, että täällä me ollaan koko konkkaronkka sitä harjoteltu ihan urakalla kun Luke on kipeenä ja Jennin koiralla Wagnerilla on silmätulehdus..

Omat tuntemukset on heitelleet laidasta laitaan, kauhua ja paniikkia, helpotusta, itkua, surua, välillä joku on saanut mut vähän hymyilemään tai nauramaankin. Eniten pelottaa ennuste koiran elämisestä..

Ei kovin mukava synttäripäivä Lukella tänään. Tosiaankin se siis täyttää tänään 8 vuotta (:
Kiitos kaikille tsempittäjille ja niille, jotka on Luken olemista auttaneet ja käyneet sitä katsomassa ja hellimässä! <3

Tänne päivittelen tietoa heti kun jotain uutta tulee!

Päivitystä, klo 16:09
Päästiin koululta kotiin, Luken vointi ei ole muuttunu mihinkään suuntaan, matkan aikana pysähdyttiin kerran Vuolenkoskella kioskille järven rantaan, ja Luke olis halunnu mennä uimaan, mutta ei sitä sinne viittiny päästää kun juomaan ja kahlaamaan. Käytiin myös matkalla moikkaamassa Luken siskoa, Vilmaa, ja saatiin pari yhteiskuvaa synttärisankareista.
Luken sydän on eläinlääkärin mukaan siinä kunnossa, ettei se jaksa enää, joten huomenna pääsee maailman paras täydellinen koira pilven reunalle lepäämään <3