keskiviikko 26. elokuuta 2015

Mielipide: Koiran pennuttaminen (toivepostaus)

Tätä postausta siis pyydettiin multa, ja aion kirjoittaa tähän omia mielipiteitäni, sekä etsiä aiheeseen liittyviä faktoja.

Maisa pentunsa kanssa 2005
Turha pennutus on väärin. Niin rotupien, kuin seropienkin. Rotukoirilla yhdistelmän on annettava rodulle jotain, kasvattajan on pyrittävä kehittämään rotua. Seropeilla näin ei yleensä ole, mutta olen silti törmännyt muutamaan hyvällä idealla teetettyyn pentueeseen.

Vanhempien pitäisi olla tutkittu. Ei riitä, että sanotaan "kyllä tää on terve, ei oo käyny kun rokotuksilla ja yks korvatulehdushoidettu.". Omasta mielestä riittävät vähimmäistutkimukset ovat silmät, lonkat ja kyynärät. Siihen hyvänä lisänä olisi esim. polvien, sydämen ja selän tutkituttaminen. 

Pennuttamiseen liittyy paljon riskejä. Ensimmäiset on jo ihan astutuksessa. Jos siinä ei kaikki sujukkaan niinkun on suunniteltu, voi siitä tulla ongelmia tulevaisuudessa, esim. synnytykseen. Tiineysajallakin voi ilmetä erilaisia ongelmia, esim. alkiokuolema("Jos alkiot kuolevat ennen 30 tiineysvuorokautta, ne häviävät kokonaan (imeytyvät) jättämättä jälkeensä juuri mitään merkkejä olemassaolostaan. Tätä myöhäisemmät kuolemat aiheuttavat sikiön muumioitumisen."//Suomen Pystykorvajärjestö), tai herpestartunta(tiineyden viimeisellä kolmanneksella voi aiheuttaa abortin, pikkupennuille(0-3vko) herpes on tappava tauti). Muitakin on ja liitänkin niitä vielä postauksen loppuun muiden linkkien kanssa.



Pennut ovat rasitus koiralle. Narttu tarvitsee paljon energiaa ensin kantoajalla, sen jälkeen synnytyksessä ja pentujen hoidossa. 
Nartun ja pentujen tulisi myös syödä ruokaa, josta ne saavat tarpeellisen määrän vitamiineja jne. Emä ja pennut tulisi myös madottaa, ja emän tulisi olla rokotettu jo ennen astutusta. 

Omakohtaista kokemusta kasvatuksesta ei ole(paitsi sivusta seuranneena Maisan vahinkopennut 2005), mutta jotain on tainnut päähän kuitenkin koulun jalostus&kasvatus-kurssilla tarttua, ja tuttujen kasvattajien toimia seuranneena on tietyt asiat jääneet mieleen.

Maisa  sai vahinkopennut 2005. Tiineysaikana ei ollut ongelmia, eikä synnytyksessäkään. 8 ensimmäistä pentua syntyivät elävinä. 9. pentu syntyi kuolleena. Elvyytyksistä huolimatta se ei herännyt enää. Muita vastoinkäymisiä ei niiden kanssa onneksi tullut.

Kaikkien, siis ihan kaikkien, jotka niitä pentuja suunnittelee, tulisi miettiä seurauksia. Onko varaa hoitaa mahdollinen leikkaus, miten paljon rahaa on valmis käyttämään pentujen ja emän hyvinvointiin, onko mahdollisuus pitää pennut, jos ne eivät saa omia koteja? 
Pentujen teettämisellä ei yleensä pääse turhia rikastumaan, ellei sitten syötä pennuille pelkkää kaurapuuroa, jätä madottamatta jnejne.

Leikkauksissakin on omat riskinsä. Entä jos emä kuolee leikkauspöydälle? Onko sijaisemoa saatavilla? 

Ja entä jos emä ei hoidakkaan pentuja niinkuin pitäisi? Jos jollain pennulla on jokin esim. leikkausta vaativa vamma tmv? 

Loppuun hyödyllisiä linkkejä niille, jotka ehkä oman koiransa pennuttamista miettii:

Linkki6

Ps. ehkä riman alituspostaus tällä kertaa, tää on ollut tekeillä jo pari kuukautta, kun inspiraatio ihan täysin hukassa.