Paljon tuli kommenttia, että "no ei tää tee mitään fiksua", minulta myös, Riemu leikkii, nukkuu, leikkii, nukkuu, syö&juo. Ja treenaa joskus :D
No ei vaan, mutta ajattelin että mielummin kirjoitan koiran käytöksestä muuten. Vaikkakin aihe ei ole helpoin mahdollinen.
Koiranlukutaito on yksi tärkeimmistä taidoista, mitä koiran omistaja voi osata. Jos osaat lukea koiraasi, voit tulkita sen käytöstä esim. sen tavatessa muita koiria jne.
Omista koirista on karttunut koiranlukutaitoa aika roimasti reilun kahdeksan vuoden aikana. Pystyn omista koiristani päättelemään hyvin lyhyessä ajassa mitä mieltä ne ovat vaikkapa vastaantulevista koirista.(Riemu pääsääntöisesti rakastaa kaikkia tasapuolisesti :D)
Miten koiran sitten tulisi käyttäytyä esimerkiksi tapaamistilanteessa? Pitääkö sen aina olla iloinen, heiluttaa häntää ja pyytää kaveri leikkiin, vai saako se olla välinpitämätön, tai jopa aggressiivinen?
Kuvassa olevat koirat, Maisa ja Luke, leikkivät aina hieman rajummin.
Omasta mielestäni koiran ei tarvitse olla kaikkien paras kaveri, mutta sietää pitää. Eli aggressiivisuus ei ole "sallittu" käytös muita koiria tavatessa. Välinpitämättömyys on hyvä, jos koira selkeästi osoittaa tulevansa toimeen toisen kanssa, muttei kuitenkaan halua esim. leikkiä.
Arka/pelokas koira on usein vaaraksi itselleen ja ympäristölleen. Itse erilaisia pelkotiloja itselleen hankkineen koiran kanssa elettyäni on oma suhtautuminen koiran käytökseen muuttunut. Aina ei toimi positiivinen-negatiivinen palaute, jos koira ei ole vastaanottavaisessa tilassa. Silloin olen jättänyt koiran käytöksen huomioimatta.
Mikä sitten muokkaa koiran käytöstä? Ympäristö, koulutus, ympäristön ja koulutuksen tuottamat ärsykkeet.
Yksinkertaisesti näin: Koira sanoo "wuh/hau", miksi? Nälän, vaaran tai jonkinlaisen ulkopuolisen kohteen innostamana/ärsyttämänä.
Entäs koiran käytös ihmisiä kohtaan? SE on aihe, mistä voin selittää ja selittää.
Otetaan tähän mukaan Yle:n TV1 maanantaina klo 20:00 tullut ohjelma, MOT: Ihmisen vaarallisin ystävä
(http://areena.yle.fi/tv/2152104 / http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/24/koira-ystava-vai-vihollinen)
Facebookissa on monessa ryhmässä keskusteltu tästä aiheesta jo monta päivää. Ylelle lähetettiin kuvia näistä "vaarallisista tappajista" lasten kanssa ja asiaa kommentoitiin(kommentoidaan edelleen) rajustikkin.
Totta on, että jotkut tietyn tyyppiset rodut ovat jalostettu joskus aikoinaan koiratappeluita jne. silmällä pitäen. Siltikkään koirat eivät synnynnäisesti ole aggressiivisia ihmisiä kohtaan.
Heti, jos iso koira hyökkää toisen koiran tai ihmisen päälle, nostetaan hirveä haloo. Miksei pienistä koirista sitten? Ja usein ei edes koiran rotua esim. lehtijutuissa mainita, vaan koiraa sanotaan "saksanpaimenkoiran tyyppinen, taistelukoiran tyyppinen jne."- nimikkeillä.
Lähes aina se vika löytyy hihnan toisesta päästä jos se koira jonkun raatelee. Tai voihan se olla, että koira on saanut ulkopuolisen ärsykkeen tietyssä tilanteessa ja lopputulos on räjähtäminen.
Silti ei pitäisi yhtäkään rotua tuomita aggressiivisena, kyllä ne ihmiset siihen on syypäitä.
Miksi koira sitten käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Vastauksena tähän on luultavasti koulutuksen puute tai vääränlainen koulutus.
Miten koiraa sitten pitäisi kouluttaa? Kaikki koirat tarvitsevat kunnollisen peruskoulutuksen ja sosiaalistamisen, siitä ei pääse mihinkään. Jotkut koirat tarvitsevat silti enemmän, jos niiden luonne/käytös sitä vaatii. Tätä ei aina tajuta. Koiraa hankittaessa pitäisi aina ottaa sellainen rotu, jonka varmasti pystyy hallitsemaan tilanteessa kuin tilanteessa, ja omat taidot riittävät sen kouluttamiseen.
Kouluttamallakin saa koirasta aggressiivisen. Ei se sitä syntyessään ole, ellei sitten oikeasti koiralla ole jonkinlaista luonnevikaa(joka sekin saattaa johtua esim. kasvaimesta tmv.)
Omia koiria en voi aggressiivisuuteen verrata, koska niillä ei ole kovinkaan paljon taipumusta siihen. Riemu rakastaa kaikkia ja kaikkea, ja muut eivät sen kummemmin ihmisistä innostu tmv.
Silti osaan tunnistaa koirasta merkit, jolloin se ei halua olla ihmisten seurassa/se ei pidä jostakin ihmisestä.
Tässä nämäkin hurjat tappajat, cane corso Caro ja seropi Luke
Meillä on kotona ollut joskus monta vuotta sitten bullmastiffi, ja kyllä se oli ainakin maailman kiltein koira, lapsia kesti niin hyvin, että saatiin repiä korvia ja kiipeillä päällä, ja ainut kuka tästä sanoi, oli äiti :D Eli ompas hurjan aggressiivinen.
Jos yksi yksilö rodusta on tehnyt omistajasta johtuvan virheen, ei koko rotua tarvitse leimata aggressiiviseksi.
Jos asiasta olisi jotai todisteita, että kaikki staffit, amstaffit jnejne olisivat aggressiivisia, ne oltaisiin kielletty jo.
Ja jos koira esim. tilanteessa jossa juuri esimerkiksi lapsi kiipeilee sen päällä tmv, ärähtää lapselle, sitä ei heti tule viedä lopetettavaksi, vaan lapselle on opetettava, ettei koiraan mennä koskemaan omin luvin. Ei se tee koirasta aggressiivista, jos lapsi sitä satuttaa. Jos tietää että oma koira ei lapsista tykkää, niin ei sitä silloin tietentahtoen lasten luokse viedä.
Ajatuksen katkeileminen tuntuu taas olevan kova maanvaiva, koska unohdin täysin mistä piti kirjottaa, ja nyt en enää saa ajatuksesta kiinni :D Ja koko juttu vähän hyppii ja poikkeilee aiheesta, juuri ajatuksen katkeilemisen takia.
Ja loppuun vielä meidän lauman kuulumisia, Otolla on hyvin hauskaa Onni-pupun kanssa kotona, Maisa voi hyvin, Riemulla alkaa taas olemaan enemmän tokoliikkeitä kasassa ja Sera on kasvatellut kuntoa täällä roimasti. Loppuhuipennukseksi hienot kuvat kirjoittajasta, ekassa n. 15 vuotta sitten, Mymmi-koiran kanssa, toisessa nyt 17-vuotiaana Seran kanssa :)
